Viime aikoina ihmisten mieliä on kuohuttanut Imatran kirkkoherran aikeet käydä sukupuolen korjausleikkauksessa. Hän on saanut lehtien palstoilla runsaasti tukea aikomuksilleen. Sen sijaan asian kritisointiin tai varaukselliseen suhtautumiseen suhtaudutaan varsin kriittisesti ja syytetään nopeasti tuomitsemisesta. Aivan kuin asiasta ei saisi oikeasti keskustella. Suomen ev.lut. kirkko on jälleen kerran vakavalla paikalla ja asiasta tulisi käydä syvää luomisteologista keskustelua.
Kari Kuula Savon Sanomissa 22.11.2008 otti asiaan kantaan. Hänen mielestään me voimme sukupuolenkorjausleikkauksen avulla osallistua Jumalan parantavaan toimintaan. Kuulan ajatus on tässä:
Meidän ihmisten jalo tehtävä on tulla mukaan tähän Luojan parantavaan toimintaan. Siksi hoidamme synnynnäisiä ja myöhemmin tulleita sairauksia ja vammoja. Sukupuolen vaihtaminen on mahdollista sijoittaa tähän kategoriaan. Siinä parannetaan ihmistä luomisidean suuntaisesti, ei vastoin sitä.
Mielestäni tässä ei kuitenkaan kovin syvällisesti porauduta luomisteologiaan tai biologiaan. Onko sukupuolen vaihdos todella mahdollista lääketieteellisesti? Ei se oikeastaan ole, sillä ei miehelle voida tehdä kohtua ja munasarjoja tai emme voi leikata naista mieheksi niin, että hän voisi siittää jälkeläisiä. DNA:ta emme voi muokata niin, että se alkaisikin korjata ihmisen sukupuolen siksi, miksi ihminen kokee sen olevan. Ihminen voidaan keinotekoisesti leikata näyttämään eri sukupuolen edustajalta, kuin mitä hän todellisuudessa on.
Jos tällaisilla teologisilla perusteluilla sukupuolenkorjausleikkaukset hyväksytään, niin se tarkoittaa myös sitä, että ihmisten tulee saada leikkauttaa itsensä nuoremmiksi, seksikkäämmiksi ja ties mitä, jos heistä tuntuu siltä että he ovat vääränlaisessa kropassa. Tämä on kärjistävä argumentti ja tilanteen problematiikka on varsin eri luokkaa ihmisellä, joka kokee olevansa väärän sukupuolen kropassa, kuin joka kokee olevansa liian ruma tai lihava. Mutta silti se on valehtelemista, jos uskotellaan, että voimme osallistua Jumalan korjaavaan luomistyöhön edella kuvatuin tavoin.
Mietitäänpä hieman teoriassa, että mitä seuraamuksia sukupuolenkorjausleikkauksella oikein on. Ne eivät voi olla vähäisiä, sillä ihminen on elänyt koko elämänsä siihen saakka tietystä sukupuolesta käsin ja läheisillä on myös tämä mielikuva ihmisestä ja hänen sukupuolesta. Kyse ei siis ole pelkästään yhden ihmisen omasta sisäisestä asiasta, vaan hänen ratkaisunsa vaikuttaa pysyvällä tavalla ympäröivään todellisuuteen ja ihmissuhteisiin.
Miten sinä suhtautuisit, jos puolisisi haluaa vaihtaa sukupuolta tai vaikkapa sinun oma isäsi tai äitisi? Eikö se tuntuisi hämmentävältä? Entä jos sinulta kiellettäisiin tämä tunne hämmennyksestä väittämällä, että tämä tilanne on normaali ja sallittu? Että toisella ihmiselle on oikeus riistää sinulta isä tai äiti tai jopa eri sukupuolta oleva puoliso? Vaikka ihmisen sukupuoli saadaan vaihdetuksi, niin samalla kertaa pitäisi pystyä muuttamaan läheisten ihmisten kokemusmaailma tämän ihmisen sukupuolesta.
Vaikuttaa, että tässäkin skenaariossa yksilön oikeudet ajavat yli yhteisön. Jos vanhempi vaihtaa sukupuoltaan, niin hän tekee sen perheensä kustannuksella. Jos pappi vaihtaa sukupuoltaan, niin hän toimii asiassa seurakuntalaisten kustannuksella.
Lopulta on kyse synnistä ja siitä, ettei meistä tule täydellisiä tässä elämässä, vaikka kuinka yrittäisimme. Me olemme enemmän tai vähemmän rikkinäisiä ulkoisesti ja sisäisesti. Ei Jumala poistanut Paavalilta pistintä, vaikka hän pyysi sitä kolme kertaa ja varmasti hänen elämänsä olisi ollut helpompaa ilman sitä. Jumalan vastaus Paavallille oli: "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima. (2. Kor 12:8-9). Silloin kun emme muutu sellaisiksi, kuin haluamme tai emme voi hyväksyä itseämme, niin riittääkö tämä vastaus myös meille? Onko Jumalan armo se, joka meidät parantaa vai meidän omat tekomme?
| Comments |
|
Tilaa Pekka Ryhäsen nettipäiväkirja
