Pekka Ryhänen

Olin mukana järjestämässä Johtaako tiede ateismiin -luentotilaisuutta Kuopion yliopistolla. Tapahtuma oli jo 11.2.2009, mutta jälkeenpäin on mielenkiintoista analysoida tapahtuman antia ja sen aiheuttamia reaktioita. Piispa Wille Riekkistä haastateltiin Savon Sanomiin (13.2.2009) tapauksen tiimoilta , vaikkei hän edes ollut paikan päällä.

Ateistien ja kreationistien väittelyä Riekkinen pitää turhana.
– Puolimatka yrittää oman tieteensä keinoin puolustaa Jumalaa. Se on minusta kunnioitettavaa, mutta minusta siihen ei ole tarvetta.
– Näkisin keskustelussa samanlaisia piirteitä kuin 1500-luvun lopussa, kun Galileo Galilei todisti, että maa kiertää aurinkoa. Monet uskovat kävivät kamppailua vuosikymmeniä yrittäessään todistaa, että tieteilijät ovat väärässä. Sitten ymmärrettiin, että tieteilijät tekivät oikeita huomioita. Mutta sekin huomattiin, ettei usko ole kiinni kulloisestakin maailmanselityksestä ja -kuvasta.

 

Tällä hetkellä kirkko tavoittaa kenties vähiten nuoria aikuisia ja erityisesti miehiä. He kaipaavat monesti älyllistä pohdintaa. Suoraan sanottuna tälläinen asenne ei anna tarvittavaa haastetta. Riekkinen toteaa myös samaisessa haastattelussa, että biologian tunnilla koulussa opetetaan evoluutioteoriaa ja uskontotunnilla luomista. Tämäkin on aika laiska ratkaisu jäsentää olemiseen liittyviä kysymyksiä. Minusta keskustelua pitäisi aktivoida, eikä tappaa sitä latteuksilla.

Puolimatka osoitti luennossaan positiivisen yhteyden kristinuskon ja länsimaalaisella modernilla luonnontieteen välillä. Hän käytti esimerkkinä Galileo Galileita uskon ja tieteen positiivisesta suhteesta. Hän oli tunnustava kristitty ja Raamatun maailmankuva oli hänelle inspiraation lähde tieteen tekemisessä. Lopulta maakeskeinen ajattelu oli tullut tuonaikaseen Roomalais-katoliseen kirkkoon Aristoleen filosofiasta, eikä se siten ollut alkuperältään kristillistä.

Lopulta siis Galileo Galilei ei ollut mikään kristinuskon vastustaja, vaan kirkko oli muutosvastarintainen ja halusi pitää kiinni vääränlaisesta maailmankuvasta, jota ei edes johdettu Raamatusta vaan kreikkalaisesta filosofiasta. Galileo Galilei lopulta pelasi pois vääriä elementtejä kirkosta, vaikka kirkko tätä aluksi vastusti.

Tämä piispan esimerkki osoittaa, että meidän yhteiskunnassa on vääriä mielikuvia ja yleistyksiä uskon ja tieteen suhteesta, aivan kuin ne pitäisi erottaa toisistaan siististi omiksi osa-alueiksi. Tästä syntyy väkisinkin sellainen mielikuva, että jos uskoo, niin ei tarvitse enää järkeään käyttää. Aivan kuin usko ja järki sulkisivat toisensa pois. Kannattaa siis pysyä kaukana kirkosta, jotta voi edelleenkin omaa järkeään käyttää. Varsinkin jos keskustelussa pyritään ja alkutekijöissä turhentamaan asian tarkempi pohdiskelu.

Riekkisen esimerkki Galileo Galileista osuu lopulta häneen itseensä. Hän haluaa pitää kirkossa yllä tilaa, jossa usko ja järki ovat erotettu toisistaan. Hän ei uskalla katsoa aikamme kaukoputkesta todellisuutta. Näin kirkon tarvitse kohdata mitään älyllistä haastatta ja miettiä, että onko vallitseva käsitys todella johdettu Raamatun maailmankuvasta vai jostain sille vieraasta aineksesta. Kansalaiset maksavat kiltisti kirkollisveronsa ja palkka juoksee, niin miksi siis vaivautua ajattelemaan?