Pekka Ryhänen

Mielestäni Kuopion hiippakunnan päätöksessä 9.4. Markku Suokonaution kohdalla on teologisesti vakavia puutteita. Selkein puute on käsityksessä ilmoituksesta, jonka ympärille lopulta kaikki muut ongelmat nivoutuvat.

Päätöksessä erottetaan toisistaan käsitys Jumalasta ja pelastuksesta kohdassa 9. seuraavasti:

Kantelussa annetaan ymmärtää, että Markku Suokonautio opettaisi pelastuksesta luterilaisen tunnustuksen vastaisesti. Kantelun kohteena olevissa Savon Sanomien kirjoituksissa Suokonautio ei kuitenkaan puhu pelastumisesta mitään. On eri asia keskustella siitä, mitä ihmiset tarkoittavat puhuessaan Jumalasta tai jumalista kuin opettaa, miten ihminen pelastuu. Kantelussa esitetty toteamus "jos ateistitkin pyrkivät kuvaamaan samaa jumaluutta, niin pelastumiseen riittää ilmeisesti pelkkä olemassaolo" ei perustu Suokonaution Savon Sanomien kirjoitukseen, vaan on kantelun laatijan omaa päättelyä.

Suokonautio ei ole tässä yhteydessä opettanut pelastuksesta luterilaisen tunnustuksen vastaisesti. (Kuopion hiippakunnan tuomiokapitulin päätös 9.4.2008, sivu 7.)

On kuitenkin päivänselvä asia, että käsitys Jumalasta vaikuttaa pelastukseen kristinuskossa ja monessa muussakin uskonnossa. Jos annetaan sellainen vaikutelma, että koko uskontojen kirjo jäsentyy lopulta niin, että kaikki uskovat lopulta samaan jumalaan, vaikkakin kuvaat sitä eri tavoin, niin tämä väistämättä muuttaa Kristuksen asemaa ihmiskunnan syntien sovittajana ja pelastajana. Näin inkarnaatio ja ilmoitus kristinuskon piirissä ei olekaan ainutlaatuista ja siten ainoa varma, ihmiselle ilmoitettu tie pelastukseen, mikä on ollut perinteisesti kristinuskon itseymmärrys.

Se miten meille on Jumala ilmoitettu kolmiykseytenä, jäsentyy lopulta pelastusopillisesti (soteriologisesti): syntiinlankeemuksen vuoksi suhde Jumalaan on rikkoutunut ja emme elä enää alkuperäisessä luomisen tilassa. Jumala ratkaisee asian tulemalla ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa, jotta hän itse voi sovittaa ihmisten synnit ja korjata välirikon. Lopulta Pyhä Henki auttaa meitä elämään tätä todeksi. Tosin kolminaisuuden kaikki eri persoonat ovat aina mukana näissä eri vaiheissa, joten luomista, lunastusta tai pyhitystä ei pidä typistää vain yhden kolminaisuuden persoonan osa-alueeksi.

Markku Suokonaution kohdalla ei siis lopulta tutkita, että miten hänen 'kaikkien uskontojen ykseys' -käsitys Jumalasta vaikuttaa pelastukseen.

On huomioitavaa, kun hän vastaa kohuun (joka on aiheutunut Kari Kuulan kirjoituksesta, koska ihmiset ovat ymmärtäneet Kuulan kirjoituksen vähättelevän kristinuskon merkitystä ainoana pelastustienä ja siten ainoana oikeana kuvauksena Jumalasta), niin hän ihmettelee, että miten itsestään selvästä asiasta on voinut tällainen kohu nousta. Hänen mukaansa siis kaikki ihmiset uskovat lopulta samaan jumalaan ja koettavat vain kuvata olemassa olevaa todellisuutta:

"Näin ollen uskaltaisin väittää, että ei vain juutalaisten, kristittyjen ja islaminuskoisten, vaan kaikkien ihmisten Jumala on yksi sama, vaikka meidän tulkintamme voivat olla kovinkin erilaisia. Niin Jumalaan uskovat kuin ateistit yrittävät selittää samaa olemassaolon todellisuutta vain eri termejä käyttäen." (Markku Suokonautio, Savon Sanomat 26.6.2007).

Päätöksessä argumentoidaan kanteluani vastaan seuraavalla tavalla:

Jumalan ilmoitus on siten aina aikaan ja paikkaan sidottu, myös Raamatussa. Luterilaisessa kirkossa ei tunnusteta sellaista uskoa, joka on ajasta ja paikasta riippumatonta ja historian yläpuolella. Jumalan Sana on sidoksissa ulkonaiseen sanaan, ihmisten kieleen ja niihin käsityksiin, joita tuo kieli ilmentää. Tätä korostetaan myös tunnustuskirjoissa lukuisissa kohdissa (esim. Schmalkaldenin kappaleet, Rippi, 3-11). (Kuopion hiippakunnan tuomiokapitulin päätös 9.4.2008, s. 6)

Asia on tietenkin näin ilmoituksen kohdalla. Rajallinen ihminen ei voi tietenkään ottaa mitenkään sellaista ilmoitusta vastaan, joka on "ajasta ja paikasta riippumaton ja historian yläpuolella".

Mutta kaikkea ihmisten puhetta ja kuvausta Jumalasta ei voida niputtaa olevan Jumalan ilmoitukseksi - mikä henki Markku Suokonaution lehtikirjoituksissa on. Kirkon historiassa näkee uskontunnustusten muotoilujen kohdalla, ettei mikä tahansa puhe Jumalasta ole kelvollista, vaan väärät sanat ja lauseet ohjaavat uskomaan väärään jumalaan. Näin ihmisen usko ohjautuu väärään osoitteeseen.

En ole kantelussani väittänyt, että Jumala ilmoittaisi itsensä "ajasta ja paikasta riippumattomalla tavalla ja historian yläpuolella", vaan se on päätöksen valmistelijan omaa tulkintaa. Sitä vastoin olen korostanut miten Jumala ilmoittaa itsensä varmuudella kristillisen kirkon piirissä sanan julistuksessa ja kirkon sakramenteissa; asioita jotka varmuudella tapahtuvat konkreettisessa ihmisten historiassa.

Päätöksessä todetaan, että ihmiset puhuvat Jumalasta omasta kulttuurista ja muusta kontekstista käsin, eikä siten ympäröivä maailma voi olla vaikuttamatta ilmaisuun. Tämäkin on tietenkin selvää, että jokaisen ihmisen elämänhistoria ja kokemukset antavat aina oman värinsä ja mausteensa ihmisten ilmaisuun. Mutta tukeutuminen ainoastaan tähän yksipuoliseen näkemykseen kuitenkin hämärtää kristinuskolle keskeistä käsitystä ilmoituksesta ja antaa ymmärtää, että aina kun kuka tahansa ihminen puhuu jotain Jumalasta, niin tuo puhe osuu maaliinsa.

Näin ei kuitenkaan voi olla: asioiden merkityssisällöt voidaan rikkoa perustavaa laatua olevalla tavalla inhimillisessä todellisuudessa. Näin itse asian sisältö muuttuu toiseksi - mitä siis pyysin selvittämään kantelussa. Tähän ei kuitenkaan ryhdytty, vaan päätöksen valmistelija(t) tekivät itse omat johtopäätöksensä Markku Suokonaution lehtikirjoituksista.

Kuopion hiippakunnan tuomiokapitulin päätöksessä ei Markku Suokonautiota ole kuultu lainkaan, vaan istuntoa varten valmistellussa esityksessä on vain tulkittu Suokonaution lehtikirjoituksia. He eivät ole tarkastaneet, mitä Markku Suokonautio on todella tarkoittanut Raamatun ja tunnustuskirjojen aika- ja kulttuurisidonnaisuudella tai käsityksellään Jumalasta. Muodollisesti kapituli voi asian ilmeisesti näin ratkaista, mutta kantelun varsinainen asia jäi selvittämättä.

Asia on vakava ja tärkeä, minusta se olisi tullut selvittää perinpohjaisesti, jottei tällaisia inhottavia epäilyksiä olisi jäänyt roikkumaan.