12. huhtikuuta 2008

Kommentteja kantelun päätöksestä

Mielestäni Kuopion hiippakunnan päätöksessä 9.4. Markku Suokonaution kohdalla on teologisesti vakavia puutteita. Selkein puute on käsityksessä ilmoituksesta, jonka ympärille lopulta kaikki muut ongelmat nivoutuvat.

Päätöksessä erottetaan toisistaan käsitys Jumalasta ja pelastuksesta kohdassa 9. seuraavasti:

Kantelussa annetaan ymmärtää, että Markku Suokonautio opettaisi pelastuksesta luterilaisen tunnustuksen vastaisesti. Kantelun kohteena olevissa Savon Sanomien kirjoituksissa Suokonautio ei kuitenkaan puhu pelastumisesta mitään. On eri asia keskustella siitä, mitä ihmiset tarkoittavat puhuessaan Jumalasta tai jumalista kuin opettaa, miten ihminen pelastuu. Kantelussa esitetty toteamus "jos ateistitkin pyrkivät kuvaamaan samaa jumaluutta, niin pelastumiseen riittää ilmeisesti pelkkä olemassaolo" ei perustu Suokonaution Savon Sanomien kirjoitukseen, vaan on kantelun laatijan omaa päättelyä.

Suokonautio ei ole tässä yhteydessä opettanut pelastuksesta luterilaisen
tunnustuksen vastaisesti. (Kuopion hiippakunnan tuomiokapitulin päätös 9.4.2008, sivu 7.)

On kuitenkin päivänselvä asia, että käsitys Jumalasta vaikuttaa pelastukseen kristinuskossa ja monessa muussakin uskonnossa. Jos annetaan sellainen vaikutelma, että koko uskontojen kirjo jäsentyy lopulta niin, että kaikki uskovat lopulta samaan jumalaan, vaikkakin kuvaat sitä eri tavoin, niin tämä väistämättä muuttaa Kristuksen asemaa ihmiskunnan syntien sovittajana ja pelastajana. Näin inkarnaatio ja ilmoitus kristinuskon piirissä ei olekaan ainutlaatuista ja siten ainoa varma, ihmiselle ilmoitettu tie pelastukseen, mikä on ollut perinteisesti kristinuskon itseymmärrys.

Se miten meille on Jumala ilmoitettu kolmiykseytenä, jäsentyy lopulta pelastusopillisesti (soteriologisesti): syntiinlankeemuksen vuoksi suhde Jumalaan on rikkoutunut ja emme elä enää alkuperäisessä luomisen tilassa. Jumala ratkaisee asian tulemalla ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa, jotta hän itse voi sovittaa ihmisten synnit ja korjata välirikon. Lopulta Pyhä Henki auttaa meitä elämään tätä todeksi. Tosin kolminaisuuden kaikki eri persoonat ovat aina mukana näissä eri vaiheissa, joten luomista, lunastusta tai pyhitystä ei pidä typistää vain yhden kolminaisuuden persoonan osa-alueeksi.

Markku Suokonaution kohdalla ei siis lopulta tutkita, että miten hänen 'kaikkien uskontojen ykseys' -käsitys Jumalasta vaikuttaa pelastukseen.

On huomioitavaa, kun hän vastaa kohuun (joka on aiheutunut Kari Kuulan kirjoituksesta, koska ihmiset ovat ymmärtäneet Kuulan kirjoituksen vähättelevän kristinuskon merkitystä ainoana pelastustienä ja siten ainoana oikeana kuvauksena Jumalasta), niin hän ihmettelee, että miten itsestään selvästä asiasta on voinut tällainen kohu nousta. Hänen mukaansa siis kaikki ihmiset uskovat lopulta samaan jumalaan ja koettavat vain kuvata olemassa olevaa todellisuutta:

"Näin ollen uskaltaisin väittää, että ei vain juutalaisten, kristittyjen ja islaminuskoisten, vaan kaikkien ihmisten Jumala on yksi sama, vaikka meidän tulkintamme voivat olla kovinkin erilaisia. Niin Jumalaan uskovat kuin ateistit yrittävät selittää samaa olemassaolon todellisuutta vain eri termejä käyttäen." (Markku Suokonautio, Savon Sanomat 26.6.2007).

Päätöksessä argumentoidaan kanteluani vastaan seuraavalla tavalla:

Jumalan ilmoitus on siten aina aikaan ja paikkaan sidottu, myös Raamatussa. Luterilaisessa kirkossa ei tunnusteta sellaista uskoa, joka on ajasta ja paikasta riippumatonta ja historian yläpuolella. Jumalan Sana on sidoksissa ulkonaiseen sanaan, ihmisten kieleen ja niihin käsityksiin, joita tuo kieli ilmentää. Tätä korostetaan myös tunnustuskirjoissa lukuisissa kohdissa (esim. Schmalkaldenin kappaleet, Rippi, 3-11). (Kuopion hiippakunnan tuomiokapitulin päätös 9.4.2008, s. 6)

Asia on tietenkin näin ilmoituksen kohdalla. Rajallinen ihminen ei voi tietenkään ottaa mitenkään sellaista ilmoitusta vastaan, joka on "ajasta ja paikasta riippumaton ja historian yläpuolella".

Mutta kaikkea ihmisten puhetta ja kuvausta Jumalasta ei voida niputtaa olevan Jumalan ilmoitukseksi - mikä henki Markku Suokonaution lehtikirjoituksissa on. Kirkon historiassa näkee uskontunnustusten muotoilujen kohdalla, ettei mikä tahansa puhe Jumalasta ole kelvollista, vaan väärät sanat ja lauseet ohjaavat uskomaan väärään jumalaan. Näin ihmisen usko ohjautuu väärään osoitteeseen.

En ole kantelussani väittänyt, että Jumala ilmoittaisi itsensä "ajasta ja paikasta riippumattomalla tavalla ja historian yläpuolella", vaan se on päätöksen valmistelijan omaa tulkintaa. Sitä vastoin olen korostanut miten Jumala ilmoittaa itsensä varmuudella kristillisen kirkon piirissä sanan julistuksessa ja kirkon sakramenteissa; asioita jotka varmuudella tapahtuvat konkreettisessa ihmisten historiassa.

Päätöksessä todetaan, että ihmiset puhuvat Jumalasta omasta kulttuurista ja muusta kontekstista käsin, eikä siten ympäröivä maailma voi olla vaikuttamatta ilmaisuun. Tämäkin on tietenkin selvää, että jokaisen ihmisen elämänhistoria ja kokemukset antavat aina oman värinsä ja mausteensa ihmisten ilmaisuun. Mutta tukeutuminen ainoastaan tähän yksipuoliseen näkemykseen kuitenkin hämärtää kristinuskolle keskeistä käsitystä ilmoituksesta ja antaa ymmärtää, että aina kun kuka tahansa ihminen puhuu jotain Jumalasta, niin tuo puhe osuu maaliinsa.

Näin ei kuitenkaan voi olla: asioiden merkityssisällöt voidaan rikkoa perustavaa laatua olevalla tavalla inhimillisessä todellisuudessa. Näin itse asian sisältö muuttuu toiseksi - mitä siis pyysin selvittämään kantelussa. Tähän ei kuitenkaan ryhdytty, vaan päätöksen valmistelija(t) tekivät itse omat johtopäätöksensä Markku Suokonaution lehtikirjoituksista.

Kuopion hiippakunnan tuomiokapitulin päätöksessä ei Markku Suokonautiota ole kuultu lainkaan, vaan istuntoa varten valmistellussa esityksessä on vain tulkittu Suokonaution lehtikirjoituksia. He eivät ole tarkastaneet, mitä Markku Suokonautio on todella tarkoittanut Raamatun ja tunnustuskirjojen aika- ja kulttuurisidonnaisuudella tai käsityksellään Jumalasta. Muodollisesti kapituli voi asian ilmeisesti näin ratkaista, mutta kantelun varsinainen asia jäi selvittämättä.

Asia on vakava ja tärkeä, minusta se olisi tullut selvittää perinpohjaisesti, jottei tällaisia inhottavia epäilyksiä olisi jäänyt roikkumaan.

Tunnisteet: , , ,

11. huhtikuuta 2008

Päätös kantelusta

Sain tänä aamuna postitse Kuopion hiippakunnan tuomiokapitulin päätöksen tekemästäni kantelusta, jonka kohteena olivat TT Kari Kuula ja rovasti Markku Suokonautio.

Laitan sen kaikkien asiasta kiinnostuneiden saataville. Päätöksen voi ladata itselleen klikkaamalla seuraavaa linkkiä:

Linkki tiedostoon (4,3 Mt)

Kommentoin kantelun päätöstä myöhemmin tarkemmin, mutta ensisilmäyksellä seuraava kohta minua hämmästyttää eniten:

Päätöksessä Yksimielisyyden ohjeen perusteella Evankelisluterilaisen kirkon tunnustuskirjat ovat juuri tätä "aika- ja kulttuurisidonnaista" ilmausta Jumalasta, jota täytyy tulkita aina ajan mukaan. Kapitulin päätöksessä jätettiin myös huomiotta tässä yhteydessä se, että kirkkojärjestys sitoo Suomen ev.lut. kirkon papit pysymään tunnustuksessa. Se ymmärretään nyt ilmeisesti niin, että kun pappi tulkitsee "aika- ja kulttuurisidonnaisesti" Raamattua ja uskonasioita, niin hän nimenomaan silloin pysyy tunnutuksessa.

Ote Kuopion hiippakunnan tuomiokapitulin päätöksestä, sivulta 6:
Myös Yksimielisyyden ohje, kuten muutkin tunnustuskirjat, on nähtävä oman aikansa historiallisina kuvauksina siitä, "kuinka kunakin aikana eläneet opettajat ovat Jumalan kirkossa ymmärtäneet ja tulkinneet Pyhää Raamattua". Itse asiassa Yksimielisyyden ohje ilmaisee saman asian kuin Markku Suokonautio kirjoituksessaan: kaikki käsitykset Jumalasta ovat ihmisten muovaamia ja siten aika- ja kulttuurisidonnaisia. Raamatun kirjat sisältävät nekin lukuisia erilaisia ihmisten käsityksiä Jumalasta. Jumalan ilmoitus on siten aina aikaan ja paikkaan sidottu, myös Raamatussa. Luterilaisessa kirkossa ei tunnusteta sellaista uskoa, joka on ajasta ja paikasta riippumatonta ja historian yläpuolella. Jumalan Sana on sidoksissa ulkonaiseen sanaan, ihmisten kieleen ja niihin käsityksiin, joita tuo kieli ilmentää. Tätä korostetaan myös tunnustuskirjoissa lukuisissa kohdissa (esim. Schmalkaldenin kappaleet, Rippi, 3-11).

Suokonaution käsitystä aika- ja kulttuurisidonnaisista jumalakäsityksistä ei mitenkään voi pitää tunnustuskirjojen vastaisena. Sen rinnalla papin tulee kuitenkin korostaa sitä, että salattu Jumala ilmoittaa itsensä Kristuksessa, josta Raamattu todistaa. ''Tunnustuskirjat eivät korosta etäistä vihan Jumalaa eivätkä salattua Jumalaa (deus absconditus Lutherin mukaan) vaan ilmoitettua Jumalaa (deus revelatus), joka on meitä lähellä Jeesuksessa Kristuksessa ja joka toimii meissä Pyhän Hengen välityksellä." (Gassmann-Hendrix, Johdatus luterilaiseen tunnustukseen s. 95).
Päätöksessä on luonnollisesti se oikeaa, ettei ole olemassa mitään puhetta, tulkintaa tai inhimillistä ilmaisutapaa, joka ei olisi sidoksissa ympäröivään aikaan ja kulttuurin.
Pääajatukseni kantelussa oli Markku Suokonaution kohdalla, että hänen puhe Jumalasta muuttaa kristillisen Jumala-käsityksen sisältöä radikaalilla tavalla, kun hän yleistää, että kaikissa muissakin uskonnoissa uskotaan samaan jumaluuteen.

Kristillisen kirkon haaste kaikissa kulttuureissa ja kaikkina aikakausina on ilmaista tuo usko kolmiyhteiseen Jumalaan niin, että se erottuu kyseisen kulttuurin ja ajan muista jumaluuksista ja uskomuksista. Minusta Markku Suokonautio lehtikirjoituksillaan teki aivan päinvastaista - vaikka hänen tekstinsä voidaankin tulkita vielä monoteistisesti. Päätöksessä ei lähdetä ollenkaan tutkimaan sitä, miten Suokonaution kuvaus todellisuudessa muokkaa kuvaamaansa kohdetta erilaiseksi, kuin mitä Raamattu ja tunnustukirjat osoittavat.

Tunnisteet: ,

7. helmikuuta 2008

Kantelusta

Tein harhaoppisuuskantelun TT Kari Kuulasta ja rovasti Markku Suokonautiosta viime kesäisen lehtikirjoittelun pohjalta. Kirjoitukset ovat luettavissa aikaisemmassa blogissani. Asiaa on uutisoitu Sanansaattaja -lehdessä 7.2.2008 ja Kotimaa-lehden nettiversiossa 6.2.2008.

Myönnän, että kantelu kuulostaa hurjalta asialta. Täytyy korostaa tässä vaiheessa sitä, että kunnioitan TT Kari Kuulaa rehellisenä ja vilpittömänä teologisena keskustelijana. Asian esille nostaminen ei ole ollut mitenkään helppoa.

Kuitenkin minua pistivät hänen ja Markku Suokonaution lehtikirjoitukset miettimään, että mitkä ovat todella ne "teologisten mielipiteiden" rajat, joissa pappisvalan vannonut Suomen ev.lut. kirkon papin täytyy pysyä? Mitkä ovat kirkon tunnustuksen tulkinnan rajat? Kantelun halusi allekirjoittaa minun lisäksi 35 seurakuntalaista, joista 30 asuu Kuopion hiippakunnan alueella. Moni muukin on ymmärtänyt lehtikirjoitukset niin, että asia vaatii selventämistä.

Asia mietityttää varsinkin, kun Kuopion hiippakunnassa erotettiin Outokummun seurakunnan pappi Jorma Luostarinen pappisvirasta viime elokuussa - selkeästi tunnustuksellisilla perusteilla. Onko Luostarisen mielipiteillä ja Kuulan sekä Suokonaution mielipiteillä jokin perustava ero, miksi toinen erotetaan ja toinen saa olla virassaan?

Minusta on aika selvittää asia julkisesti, jotta pelisäännöt ovat kaikille selvillä. Ja ovatko ne pelisäännöt todellisuudessa voimassa kaikille, jotka kirkkojärjestys määrittelee:
Kirkon tunnustus ja jäsenet
1 §
Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyyden kirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa. Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.

2 §
Kirkon pyhissä toimituksissa ja opetuksessa käytettävien kirjojen on oltava tunnustuksen mukaisia.

Kari Kuula perustelee esittämiään ajatuksia (em. Kotimaan uutinen) Kirkon ulkoasiain neuvoston (KUN) asettaman Kirkko ja islam -työryhmä 2007 kirjasen Kirkko ja islam(s. 34) avulla. Uskovatko kristityt ja muslimit samaan Jumalaan?

Tässä sitaatti, johon Kuula vetoaa:

" ...osa kristityistä ajattelee, että kristinuskon ja islamin jumalakäsitykset sulkevat toisensa pois. Oikea usko Jumalaan voi perustua vain Jeesuksen jumaluuden ja pelastustyön tunnustamiseen. Osa sen sijaan arvelee, ettei Jeesuksen jumaluuden ja Jumalan kolmiyhteyden torjuminen islamissa tee tyhjäksi muslimin todellista uskoa Jumalaan, vaan erilaisista näkemyksistään huolimatta niin kristitty kuin muslimikin kääntyvät rukoillessaan yhden ja ainoan Jumalan puoleen."

Kirjoitus kuvaa sen tosiasiallisen tilanteen, että näin jotkin kristityt ajattelevat. Se on kuitenkin eri asia kuin Suomen ev.lut. kirkon tunnustus. Pappi on velvoitettu opettamaan asiasta kirkon tunnustuksen mukaan, eikä nojaamaan muiden kristittyjen mielipiteisiin.

Minusta on kyseenalaista perustella opetuksia luonteeltaan uskontotieteellisellä
materiaalilla, joka edistää molemminpuolista ymmärtämystä ja dialogia (mikä sinänsä on hyvä asia!). Materiaalia ei ole tarkoitettu kirkon tunnustukseksi, vaan uskontojen erojen ja samankaltaisuuksien ymmärtämisen edistämiseksi, jotta uskotondialogia on helpompi harjoittaa. Nämä perustelut mielipiteen oikeellisuudesta tulee tehdä kirkon tunnustuksesta käsin, ei muun oheismateriaalin avulla.

Asiaan liittyvät tiedostot:

Linkki kanteluun (101 kt) (Skannaamaton versio, kevyempi ladata)
Päätös Jorma Luostarisesta (3,1 mt)

Tunnisteet: ,