Pekka Ryhänen

Olen viime päivinä lueskellut vasta julkaistua Helena Simonsin Simo Kivirannasta tekemää Katkelmia -kirjaa. Kirja on kirjoitettu haastattelujen pohjalta Simon elämästä. Siellä on monta mehukasta juttua, mutta poimin tässä yhden seikan esille, mikä oli  kenties alkusoitto nykyiselle kehitykselle (pitkä sitaatti viestin lopussa).

Ensiksi on virkakysymys siirretty erilliseksi asiaksi, jotta saadaan  kirkossa 'työrauha'. Näin ei käynyt ja Simo Kiviranta oli aivan oikeassa siinä, sillä hän oli nähnyt sen jo Ruotsin kirkon esimerkistä. On huomattavaa, että alla olevassa pätkässä entinen Mikkelin piispa Kalevi Toiviainen valittelee maailman aiheuttamasta  kovasta paineesta. Tuo paine oli tuolloin varmasti heikompi, kuin mitä  se nyt on. Jokainen luovutus tekee tulevaisuudesta yhä vaikeampaa.

Olin mukana järjestämässä Johtaako tiede ateismiin -luentotilaisuutta Kuopion yliopistolla. Tapahtuma oli jo 11.2.2009, mutta jälkeenpäin on mielenkiintoista analysoida tapahtuman antia ja sen aiheuttamia reaktioita. Piispa Wille Riekkistä haastateltiin Savon Sanomiin (13.2.2009) tapauksen tiimoilta , vaikkei hän edes ollut paikan päällä.

Ateistien ja kreationistien väittelyä Riekkinen pitää turhana.
– Puolimatka yrittää oman tieteensä keinoin puolustaa Jumalaa. Se on minusta kunnioitettavaa, mutta minusta siihen ei ole tarvetta.
– Näkisin keskustelussa samanlaisia piirteitä kuin 1500-luvun lopussa, kun Galileo Galilei todisti, että maa kiertää aurinkoa. Monet uskovat kävivät kamppailua vuosikymmeniä yrittäessään todistaa, että tieteilijät ovat väärässä. Sitten ymmärrettiin, että tieteilijät tekivät oikeita huomioita. Mutta sekin huomattiin, ettei usko ole kiinni kulloisestakin maailmanselityksestä ja -kuvasta.